Submit to FacebookSubmit to Google PlusSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn

Muutimme Ruotsiin perheen kanssa joulukuisena pakkaspäivänä 1993. Mies meni uuteen työpaikkaan, lapset päiväkotiin ja minä ryhdyin rakentamaan työverkostoani pisteestä 0. En tuntenut juuri ketään. Kuitenkin ensimmäinen itse solmittu yhteys johti minut Friteaterniin (www.friteatern.se), josta tuli minun toinen ”kotiteatterini” Kuninkaallisen oopperan ohella.

Riksteaternista lähteneellä ryhmällä ei ole johtajaa ja kaikilla on sama palkka. Se sijaitsee Sundbybergissä, Tukholman kupeessa ja heidän kanssa kiersin Ruotsin erämaat ja saaristot, sekä Tukholman luokkahuoneet. Heidän erikoisuutenaan on lasten ja nuorten näytelmät, jotka tuodaan luokkahuoneeseen ja esityksen jälkeen käydään keskustellen läpi näytelmän aiheen ja improvisoidaan oppilaiden avulla uusia käänteitä tapahtumiin: ”Mitä tapahtuu jos Lisa ei antaisikaan periksi?” Siellä tutustuin Martin Lindbergiin, ohjaajaan ja näytelmäkirjailijaan, joka vei minut uusille seikkailuille Faluniin (Paradiset) ja Uppsalaan ( Kungarna vid Fyris).

Website Security Test